Juurilla

Hei! Tänään ajattelin aloittaa kuvatarinan josta olen puhunut. Kuvatarina kertoo siitä, kun Carrie alkaa selvittää juuriaan, eli mistä hän tulee ja mikä hänen tarinansa on. En keksi tähän oikein muuta sanottavaa, joten turha jäädä höpöttämään kummempaa, annetaan tarinan puhua puolestaan :33 Olen kiitollinen jos kerrotte mielipiteenne kommenteissa !! :33

Merkit: ^ ajattelee ^ "puhuu" * tekee *

Picfic: Juurilla (osa 1)

Carrie on vintillä tutkimassa vanhaa arkkuaan joka on kaikki mitä hänellä on vanhasta kodistaan. Petra puolestaan ​​on menossa ulos.

Petra: *huutaa alakerrasta* "Mennäänkö ulos Carrie?"

Carrie: *sanoo hiljaa* "Ehkä joskus toiste..."

Petra: *huutaa edelleen* "Mitä sinä siellä oikein touhuat!!?"

Carrie: *edelleen hiljaa* "Tutkin sitä vanhaa arkkua."

Petra: *sanoo normaalilla äänellä* "Hyvä on. Menen lenkille."

Carrie: *tutkiii vanhaa puulautasta* "Yh, haiseepa tämä vanhalle." *Sanoo ja siirtää lautasen poispäin naamastaan.*

Carrie: "Tosin voisi senkin kai pestä..." *sanoo puoliääneen*

Carrie: *laskee lautasen maahan, ja nostaa arkusta vanhan valokuvan*

Carrie: *katsoo valokuvaa* "Olinpas suloinen pienenä. Kiharat hiukset ja kaikki. Eihän minulla ole tuossa edes housuja. Onko tuo sitä lunta? En muista sitä lainkaan. Ehkä voisin sittenkin mennä ulos. Nythän on talvi." *naurahtaa hiljaa*

Carrie: *aikoo sulkea arkun ja lähteä ulos kunnes huomaa vielä yhden kiinnostavan maalauksen* ^Hetkinen, mikäs tämä on?^

Carrie: *katsoo maalausta* "Oi kuinka kaunis maalaus. Tuon on varmaankin joku tätini. Meissä on samaa näköä." *miettii hiljaa itsekseen*

Carrie: "No, väliäkö sillä..."

Carrie: *pudottaa maalauksen lattialle*

Carrie: *sulkee arkun* "Taidanpa lähteä nyt sinne ulos pois tästä pölyisestä kammiosta."

Carrie: *juoksee alas hakemaan takkiaan ja menee ulos*

Ulkona:

Carrie: *katsoo maata ihmeissään* "O-onko tämä sitä lunta?"

Carrie: *tärisee innostuksesta* "Oi se on niin ihanaa!"

Carrie: *ottaa lunta käteensä* "Ja niin kylmää."

Carrie: "Entäpä jos puhallan?" *puhaltaa lumen pois kädeltään*

Lumi lentää pois Carrien kädeltä ja muodostaa maahan sydämen.

Sydämen peittää valo.

Carrie: *peittää suunsa käsillään ja tuijottaa valoilmiötä*

Sydämen keskelle ilmestyy avonainen rasia jonka sisällä on paperikäärö.

Carrie: *tuijottaa rasiaa epäuskoisena* "E-ei voi olla totta. Mi-mitä rasian sisällä on?"

Carrie: *nostaa paperikäärön rasiasta*

Carrie: "Äh, tämä on jotakin vierasta kieltä .." *sanoo hieman pettyneenä*

Carrie: "Hetkinen..." *huomaa allekirjoituksen* "...Va-vanessa..!!?"

Carrie: *muistelee maalausta* "Se tyttö taulussa...hän oli Vanessa."

Carrie: *palaa muistoissaan vuosien taa* "Va-Vanessa oli minun siskoni nimi? Vanessa oli minun siskoni."

?: "Niin Caroline rakas, Niin olen. Ja nyt myös sinä, olet löytänyt siskosi..." *kuiskaa hiljaa ja naurahtaa*

?: "...halusit, tai et."

(seuraava osa)